Kaapelivarastolla nuuskimassa

Hahaa! Ihan mälsä mestahan se kaapelivarasto oli. Harhaanjohtavaa hypeä ei pyydetä anteeksi. Antaa kuvien kertoa asiattoman huono tarina luvattomasta oleskelusta.

Porno maistuu säällä kuin säällä, missä vain, milloin vain ja miksi vain. Näkemiin.

Le Grande Finale..

..joka ei ole kovin grande. Pitkään meni ennen kuin sai tämänkin aikaiseksi. Keimolaan asti piti mennä suorittamaan finaalitesti eli the drop, kun ei stadin rajojen sisällä oikein missään kehtaisi paiskoa tietokonetta alas korkeilta paikoilta, varsinkaan muuten testiin ideaalisti sopivalta omalta parvekkeelta. Koko homma ikäänkuin, tottakai, kuihtui kasaan, mutta pudotus ei ollut kovin korkea, ei hommalla eikä koneellakaan. Oli sitten taas ne tuttuakin tutummat oletettavasti impotentit ilonpilaaja-sedät vai sittenkin Keimolan radasta ja sen historiasta vitusti välittävät ja kiinnostuneet (kuten tietysti te rakkaat lukijatkin) sekä tornin museoviraston "suojelukseen" asettaneet museoviraston konservoija-sedät käyneet sahaamassa sen kiipeilykuusen pois varikkotornin vierestä niin eipäs ollut sitten enää mitään asiaa sen katolle pudottelemaan. Fiien kontissa oli plan B:ksi pullollinen bensaa, mutta sillä lienee leikitty jo riittävästi. Eihän tässä suinkaan mitään pyromaaneja olla.

Koska en itse keksi mitään, muistin ikävän tylsän mustavalkokuvan iki-ihanasta presidentistämme Kekkosesta kiipeämässä palmuun ja silloin välähti! Plagioin härskisti puuhun kiipeämisen jalon taidon keksinyttä Kekkosta ja kiipesin läheiseen varikon varella kasvaneeseen mäntyyn kone kainalossa vitunhankalasti. Pääsin vähän korkeammalle kuin varikkotornin alin tasanne ja sitten vitutusmittari alkoi osua punaiselle alueelle. Kiipeäminen pysähtyi, Pexxille ilmoitus koneen lähtövalmiudesta ja sitten vain tietskarin maailman hankalin yhdellä kädellä heitto maailman hankalimmasta asennosta maailman hankalimpien oksien välistä päätyen maailman hankalimpien ihmisten takia suljetun moottoriradan varikkoväylän asphaltolle.

Tuusannuuskanpaskaksihan se mäjähti jo tältä korkeudelta, mutta show ei ollut aivan yhtä vakuuttava kuin jos se olisi lingottu tornin katolta tulessa. Tai stadionin tornista poliisin päähän. Tai helikopterista ydinräjähdyksen keskipisteeseen. Se vasta olisi ollut grandea, mutta tähän laimeaan paskaan on tyytyminen..

Muuten ihan jees-hapessa tuntui masiina olevan edelleen, vaikka ei niin kovin tärkeitä osia lenteli irtipois. Huolestuttava asia toimimisen kannalta oli virtalähteen uusi usko, joka oli jo lähes melkein abstrakti. Sikaripalkalla Peki kuitenki kiltisti kantoi koneen takaisin autoon.

Lähtöä piti hieman siirtää, sillä auton vieressä ollut hyvin, hyvin, hyvin, erittäin mielenkiintois-mystinen pihapiiri imaisi tutkimusretkineen puolisen tuntia aikaa ja siitä ehkä kirjoitan myöhemmin tai sitten en. Jännityksen ja hypen taas munanpäähän ja ties mihin muihin sfääreihin nostavana teaserina paikasta voin kertoa että Iisalmi ja Nissan...!

Mainoskatkolta takaisin suoraan asiaan: Ei se kone toiminu. Punainen FAIL tuli tästä testeistä rankimmasta.

Aluksi vähän sähköisku peloitti kun kytkin virtapiuhan Compaqin taiteeksi muuttuneeseen virtalähteeseen ja jänskätti vielä kun painoin kynällä virtakytkintä, koska nappi oli lentänyt sanotaanko näin että vittuun, mutta HP Compaq 510 Evo SFF ei sanonut enää yhtään mitään. Dead.

Hautajaiset, eli viimeiseen leposijaan mereen asettaminen, pidettiin pilvisenä päivänä Verkkosaaressa romanian romanien läsnäollessa. Näistä vekkuleista ja haisevista orjista, sekä kohta myös edesmenneestä satama-alueesta (VOI KUINKA JÄNNÄ AIHE) päivitys ehkä tuonnempana tai sitten ei.

Compaqin raskaan elämän päätös aluksi lapsiperheen osaavassa käytössä virusten ja hyödyllisten toolbarien riivaamasta helvetistä viimeisten koettelemusten kautta saastuttamaan levollisesti Suomenlahtea.

Business Desktop
? - 9.6.2011.
Kaivaten: ei kukaan.