Saunassa

No hei, saatana. Pidemmän aikaa on menty kaikenmaailman autojutuilla blogin ydinajatuksen vierestä ja pohjaa armottomasti viistäen, kuten edellisestäkin överisarkastisesta (ja paskasta) helmikuun pläjäyksestä voi havainnoida aivan jokainen ja moni muukin. Mutta nyt pääsemme taas kiinni aihealueeseen, minkä pohjalta muuan Sipe tämän koko nykyisin kovin korkean ja huteran kasan laittoi joskus vuosia sitten pystyyn. Kyllä, tietokoneen testailua luvassa, mutta siihen perinteiseen toimiiko-vai-ei-toimi?-tyyliin. Meisakulla oli klaarattavana yksi vaativahko testi, josta tunnetustikaan ei suoriutunut. Tällä kertaa kivun maailmaan astuu Hewlett-Packard Deskjet 510 Evo SFF tai mikä helvetin Compaq onkaan. Yhden ison tempun sijaan tämä toimistohomon unelma vuosien takaa saa kestettäväkseen useita pienempiä kestotestejä. Eli nyt ei kelloteta näyttistä vaan koetellaan käytännön kestävyyttä, mitä pöytä-pc:n pitäisi kestää, varsinkin lapsiperheissä. Ihan ensin ennen varsinaisten testien aloittamista pitää käydä pesulla, joten ei muuta kuin vaatteet, eli tässä tapauksessa pellit pois ja saunaan.

Kylpyamme olis parempi, mutta suihku kelvatkoon. Ja veden lämpötilakin on aina hyvä tälle tunteettomalle paskalle.

Tällä yksiköllä onkin viimepesusta saattanut vierähtää tovi, joten pitää muistaa pestä huolella myös kovalevyn takaa. Anteeksi räjähtävän paskan huumorin viljelystä. Taas.

Olipas siellä virtalähteessä ja muissa sopukoissa möhnää. Se joka vettä säästää, ei konettaan rakasta. Ja poikkeus vahvistakoon säännön; en säästänyt, mutta en myöskään rakasta.

Ah, viimeinkin on kiivetty löylyn lämpöön a'la sähkökiuas ja sekös miellyttää raikkaan suihkun jälkeen pientä koneystäväämme.

Ei ole mun saunassa mittaria edelleenkään. Lämpö saattoi hiukan karata oven yltiöpäisen aukipitämisen takia tämän kuvan ottamisen ajan.

Letti ja piuhat kuivaksi, muuten vilustut ja kuolet ja kuka sitten nauraa? On muuten sama Braunin Silencio-fööni, jolla yritettiin puhaltaa Meisakuun elämää..

Lämmittelystä Compakki selviytyi odotetusti lentävin värein. Seuraavia koitoksia saattaisi koneemme jo jännittää kuin hammaslääkäriä elämän loppuna pelkäävä potilas odotushuoneessa, jos vaan tajuaisi mistään mitään.