Vähän on ollut taukoa päivittelyssä, joka tuskin haittaa kovinkaan montaa vielä surkeampaa ihmistä kuin allekirjoittanut, jotka jaksavat vielä vilkuilla tänne Meisakun lopullisen poismenon jälkeenkin. Toisaalta onhan tämä nykyään teoriassa myös Sapeliblogi menestyksekkään fuusion johdosta. Siihen taisikin menestystarinat tältä vuodelta loppua.
Mellunkylän ja Kontulan välimaastoon sijoittuva ja välimaaston osaksi muodostava kallio risukkoineen vilisee mitä mielenkiintoisimpia artefakteja laitapuolen ihmisen ja rauhaisan, näköesteen tavoin toimivan pusikon symbioosista. Tässä siis pieni parin rakeisen digifoton reportaasi vartin kävelyretkestä tuonne arjen koiranpaskotus/kusetus-vuorelle, josta ei myöskään historian siipien havinaa puutu kuten tässä kuvassa jo näkyykin. IT aka. ilmatorjuntatykkien beissit mäen päällä. Joitain Iljušin Il-nelosia on saattanut mennä rei'ille Helsingin suurpommitusten aikaan back in '44. Kysykää Pekiltä lisää.
WW2luolan tukittu savupiippu, jossa vielä viimeviikolla lojui narkkarin työkalu #1, kuten jokapuolella muuallakin. Yhdestäkään en eilen saanut kuvaa, koska aamulla oli kuulemma joku kaupungin speciaalisiivouspartio käynyt poimimassa ainoastaan kaikki neulat poies kalliolta ja varmasti myös muiltakin lähialueilta. Mellunmäki-Kontula-akselin tuntien säkkikaupalla.
WWII-megaluolan yksi sisäänkäynti. Tunneli menee joidenkin lähteiden mukaan Mellunmäkeen asti. Noin 20 senttiä vettä lattialla vaikeuttaa hieman tutkimusmatkailua syvemmälle luolaan, joka kieltämättä kiinnostaisi. Fillarinromuista ja puistonpenkeistä tehty "laituri" ylettyy eteiseen josta seinään nojaamalla voi sitten kurkkia syvemmälle luolaan, jossa näkyy ei mitään ilman valoa. Kameran salamalla on tullu muutaman kerran räpsittyä ja sen tsiljoonasosasekunnin ajan voi nähdä sen vaan jatkuvan jonnekkin pimeyteen. Megafikkarilla ja H.E.V-puvulla voisin mennä.
Viistosti toisella puolella oviaukkoa pienen kallionkiertämisen jälkeen on jonkinlainen vajaa 3 metriä pitkä 50x50cm tuuletusventti puolenmetrin korkeudella maasta. Pakkohan siihen on ryömiä parempien kuvien toivossa. Kuvassa heti vasemmalla on äskeisen kuvan oviaukko. Finepixissä ei säädöt riitä tällaisiin arkeologiotoksiin. Paras kuva mitä sain salamalla ISO ja valotusaika täysillä. Eteisen puoliksi uponneen puistonpenkin päällä hiljaa seistessä on harvinainen tilanne ruuhka-suomessa: lähes täydellinen hiljaisuus. Ei minkäänlaista liikenteen tai muunkaan taustahuminaa, pelkästään jostain luolan uumenista kuuluvat katosta tippuvat pisarat ja niiden aikaansaama kaiku. Plus jostain vielä kauempaa kuuluva random kolahtelu. Rottamiehet säätämässä?
Kontula junior gangstat ovat olleet askartelutuulella. TV:n hassunhauskoissa Hollywood neekerikomedioissakin oli tällainen, nyt myös meillä. Lähistöllä oli myös toinen vastaanvanlainen niksipirkkakäytännöntaidetta lähentelevä bongi.
Mies meni kauppaan . Lapio(ko) ?
As fun as this: Seppin oma-arvio: mädäntynyt kakka
Leap of faith. Yhteensä varmasti reilu kilometrin verran juoksuhautoja muodostaa näppäriä saarekkeita joita ei sitten jaksa lähteä kiertämään. Ajansäästöiksi nimettyjä hyppyjä juoksuhautojen yli piti harrastaa noin joka viiden metrin välein.
Kuinka tuskaista työtä voikaan olla rakentaa juoksuhautoja kiireellä. Vielä kunnollisia betonista valettuja osittain kallioon louhittuja. Ja bunkkerit päälle, joista kaikista yhtä lukuunottamatta oli katto romahtanut. Viime kesänä suunnilleen näiltä paikkeilta löytyi kolme printattua paperia ylivalottuneita kuvia jonkun dikistä, piilotettuna kannon juureen. Kiristämismatskua?
Spurgun pesä. Oikeassa alakulmassa vanha paska. Vasemmassa yläkulmassa 24/7-pöhnässä valtaistuimelta tuntuva märkä hesaripinkka mättään päällä. Kuvassa myös bunkkerista jäljelle jääneet seinät. Eräässä louhikossa lähistöllä oli myös toinen spurgunpesä jättimäisen siirtolohkareen juurella. Pesäksi sen tunnisti matosta, jossa oli paskaa päällä.
Seppi löysi luita ison kraaterin vierestä ja on innoissaan. Näyttää niinkuin olisi tuotakin mitä lie luuta sahattu pienempiin osiin jollain tehokutterilla. Tuskin nyt sentään ihmisestä...
Erään aidatun notkon pohjalla oli ja on edelleen romua. Seppi luuli jo hetken löytäneensä Zyklon-B-purkin. Pohjaton maalipurkki olkkarin hyllyssä ei ihan vielä vakuuta natsiystäviä. Punainen juttu viereisen puun päällä ja vieressä on taas arvailujen varassa.
Koko paikan ainoa katollinen bunkkeri. Sisältä aika perinteinen 60 vuotta sodan jälkeen-kuosi. Tusinan verran upeita tageja seinällä ja lattia vuorattu roskilla ym. paskalla. Hyvä piikitysluola, jos omistaa fikkarin, Kontulan ostarilta vain puoli kilsaa.
Serkku keskittymässä säästämään aikaa ajansäästöhypyllä. Toisesta suunnasta saattaisi olla jotain toivoakin...
Lehdenjakaja on vihdoin ja viimein tajunnut palkkansa olevan pelkkää huonoa läppää ja dumpannut aamulla puoliunessa koko lastin Vartti-lehtiä puskaan. Jokunen viikko sitten vai olisikohan ollut peräti viime viikolla täällä oli myös Jammu-sedän trophy roomista irtautuneet pikkuhousut, joissa oli paskaa. Kannabispiikkien siivoojat todennäköisesti arvioivat myös sen arvelluttavaksi roskaksi ja poistivat sen näkökentästä iloisten perheiden lenkkipolun varrelta.Näin siis täällä. Hyvää päivänjatkoa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti