Big Cityn kerma kokoontuu

Noniin nyt ne lukemattomat vanha auto-foobikot voi samantein lopettaa lukemisen, sillä nyt tulee tätä pelkotilaa potevia henkilöitä ärsyttävää materiaalia.

Tänään siis oli peräti kaksikin eri autohäppeningiä tässä tuppukylässä, joista toinen oli kiinnostava ja toinen ei. Heinisuolla oleva Kajaanin autoliikekeskittymän yhdessä yhtä tylsässä liikkeessä kuin muutkin oli tänään asiallisempi autokanta kuin muissa. Suunnilleen kaikki Big Cityn klassikkorassit kokoontui ihasteltavaksi, paitsi Fiie. Volvo kuitenkin oli edustettuna yleisölle tarkoitetulla parkkipaikalla '63 Cädin ja '56 BelAirin kanssa, samalla se oli koko klassikkokatraan räkäisimmässä kunnossa oleva auto, vaikka pesulla kävikin juuri ennen näyttelyyn menoa.

Erittäin elegantti ensimmäisen mallisarjan P1800 aka. Pyhimys Volvon mittaristo. Kunto kuin tehtaan linjalta juuri rullanneena. Alapuolella konehuonevertailu sen ja oman ylpeydenaiheen konehuoneen kanssa. Pyhimyksessä B18 eli 1.8 litrainen tuplakaasaripaketti herkullisesti viimeisteltynä. Minulla taas pakosarja halki, venttiilit lopussa, öljyvuoto B20. Siitä huolimatta still going strong tilanteessa, missä kaikki uudet hienohelmat olisi kaikessa kustannustehokkuudessaan sanonut sopimuksen irti 30 vuotta aikaisemmin.

Seppin weapon of choice Plymouth Duster. Ei kuulemma ole mitään hyötyä hommata ajokorttia, jos ei ole Dusteria...
...tai Polaraa. Tässä yksilössä on luotettavan lähteen mukaan kutiteltu 440 cid. padasta reilu 500 hepoa. Mene ja tiedä. Mieli kyllä tekisi. Voin vaikka lyödä vetoa että tämä Dotsi on Suomeen eksynyt tarkoituksenaan jonkun ison firman edustusautona toimiminen. 70-luvulla edustusautot todellakin edustivat.Peki nöyränä. 70's 280S Mertsi tuntemattoman sävyisessä vihreässä värissään vieressään w110 Mersu ja toisella puolella samansävyinen kasari Ässä Mersu. Pihalla myös veteraani MB 170 50-luvun alusta. Taustalla överi pimp daddy-Cadillac CoupeDeVille ruskealla puolivinyylikatolla, oopperaikkunoilla ja todennäköisesti 500 kuutiotuuman maailman isoimmalla sarjavalmiste V8:lla, josta irtosi vain vaivaiset 180 heppaa. Tyylitajuttoman miljardöörin herkkua 70-luvun lopulta. Sama asia kuin Escalade tänään.

Toinen häppening olisi ollut Kodarin parkkiksella Backwoods Cruising tai jotain sinnepäin. Käytiin pyörähtämässä siinä ja tulimme tulokseen että koko homma on naurettavaa pelleilyä. Keltaliivisiä kakantärkeitä järjestyksenvalvojia oli valehtelematta noin parikymmentä. Enemmän kuin tuning-lelujen ja yleisön yhteenlaskettu määrä.